12/20/2014

Joulukalenteri, luukku 20.
Suut makiaksi. Hätäsen lauantain luukku näin iltapäivästä auetkoon! Koulun joulujuhla on takana ja pikkusen saattoi roskaakin siinä hötäkässä nousta maamon silmäkulmaan. Päiväkahvilla vedettiin sokeriähky eilen tehdyillä suklaamarengeilla.

Marenkien ohje on Kinuskissalta, ohjeeseen suora linkki tässä. Kopioin ohjeen vielä yksinkertaistettuna versiona tähän, mutta tarkemmat ohjeet ja kuvat kannattaa käydä katsomassa tuolta alkuperäisestä ohjeesta. Meidän marengeista ei tullu ollenkaan niin hienoja kuin ohjeessa olleet, mutta varmasti olivat ihan yhtä hyviä! Tein ensimmäistä kertaa marenkeja niin, että kuumensin seoksen ennen vatkaamista, kuten ohjeessa kehotettiin. Olipa jännittävä kokemus, mutta hyvin onnistui.

Kinuskikissan suklaamarengit
20 kpl

4 valkuaista

3 dl sokeria

60 g tummaa suklaata



Laita valkuaiset ja sokeri kuumuutta kestävään astiaan, esimerkiksi teräskulho tai -kattila sopii hyvin. Laita toisen kattilan pohjalle vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Aseta päälle valkuaisastia. Varmista, että astia on kosketuksissa vain vesihöyryn, ei kiehuvan veden kanssa. Sekoittele valkuaisseosta vesihauteessa, kunnes seoksen lämpötila on kohonnut 60 asteeseen. Käytä apuna paistomittaria. Jos et omista paistomittaria, niin sopiva lämpötila on sellainen, että siihen juuri ja juuri kärsii koskea sormenpäällä. 


Nosta astia liedeltä. Jos käytit kattilaa, kaada valkuaisseos kulhoon, jossa vatkaaminen on helpompaa. Vatkaa seosta, kunnes se on jäähtynyt ja rakenteeltaan jämäkkää ja kiiltävää. Sulata vaahdottamisen aikana tumma suklaa.

Kaada suklaasula ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon muutaman kerran käännellen. Huom! Suklaa sekoittuu vielä pursotettaessa, joten vältä sekoittamista, jos haluat marenkeihin selvästi erottuvia suklaaraitoja.
Laita suklaamarenkivaahto pursotuspussiin, jossa on tähtitylla. Pursota ruusukkeita pellille leivinpaperin päälle. Voit myös lusikoida marenkivaahdon nokareiksi. Marenkeja tulee kaksi pellillistä.

Kuivata marenkeja 100-asteisessa uunissa noin 1,5 tunnia, kunnes marengit ovat pohjasta saakka kuivia. Molemmat pellit voi laittaa yhtä aikaa uuniin myös ilman kiertoilmatoimintoa. Peitä paiston aikana leivinpaperilla, mikäli marengit alkavat saada väriä.

12/19/2014


Tämän joulukalenterin viimeisestä arvontaluukusta ilmaantui kaulahuiviarvonta, joka keräsikin niin huiman määrän osallistujia, että en moista olisi voinut edes kuvitella! Kiitos kaikille osallistuneille ja viestejä jättäneille. Noita viestejä lukiessa tuntuu kyllä viimeistään siltä, että kannatti pusertaa huivi loppumetreillä valmiiksi! Neuleohjetta kaipaavia pyydän laittamaan viestiä sähköpostiin, koska tuo huivi on tehty aika näppituntumalta, enkä oikein osaa mitään virallista opastusta tehdä. Mutta lupaan auttaa ja neuvoa sen minkä osaan sitten yksityisesti!
Arvonta on siis suoritettu ja aivan rinnassa läikähti, kun arvontakoneen nappia painoin. Kone putkautti ulos numeron 124, jonka takana on

Eveliina Pöllänen

"Aivan mahtava! Tahtoo mukaan arvontaan!

T. Elska"



Onnea voittajalle ja huiville tervemenoa uuteen kotiin! Voisiko voittaja laittaa ystävällisesti yhteystietonsa kotipalapeli (at) gmail.com, niin laitan postia tulemaan. 

Kiitos kaikille!
Joulukalenteri, luukku 19.
Sorminäppäryyttä harjottamassa. Tässä talossa on viime viikkoina intoiltu hamahelmistä, lähinnä jälkikasvun toimesta. Keskittymisvaikeuksista kärsivä koululainen on pistänyt parastaan ja kaivellut Pinterestistä erinäisillä hakusanoilla ohjeita, joiden opastuksella sitten tunti toisensa perään istunut keskittyneesti paikoillaan ja pistänyt helmeä toisen perään. Se on jo jotain, voin kertoa!
Eilen ajatteli maamonsakin pistää sorminäppäryytensä testiin pitkästä aikaa. Olipa muuten valinnanvaraa tuolla Pinterestin ihmeellisessä maailmassa! Aivan siinä meinasi iskeä valinnanvaikeus ja aivan huomaamatta hurahti tunti jos toinenkin.
On ollut myös mielenkiintoista huomata, että nämä koululaisen tuotokset eivät ole jääneet valmistumisen jälkeen heitteille, vaan ovat olleet ahkerasti leikeissä mukana. Omat teokseni ovat hieman tylsempiä, kuten aikuisten jutut monesti ovat.
Tuosta eilisestä hama-ilakoinnista syntyi siis pikkusia ja lapsellisia juttuja pukinkonttiin. Muutama avaimenperä ja koruja. Pikkulintu pääsee erään terhakan kummitytön kaulaan roikkumaan, joulunodotuslahjana. 

Semmosta tässä luukussa. Ajattelin, että jos vaikka aattona meinaa jälkikasvulla iskeä liika vauhti päälle, niin ei muuta kuin hamahelmipurkki kouraan, inspiroiva ohje nenän eteen ja joululaulut soimaan! Jos hyvin käy, niin tällä reseptillä syntyy tunnin parin joulurauha.

12/18/2014

Joulukalenteri, luukku 18.
Helppoa kuuseen. Pihakuusessa on killunut kultapisaroita ja puupalloja jo hyvän tovin. Jostain ihmeellisestä syystä onnistuin hankkimaan valkoisen askartelumassan sijaan jälleen kerran jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus, joten ensimmäinen kuusenkoristeaskartelukerta alkoi toistaa itseään. Palaan pisaroihin alempana tarkemmin, kuvassa yllä kuitenkin nahkanauhaan pujotettu puuhelmi, jota helpompaa tee itse-koristetta ei luultavasti voi olla olemassa.
Ostin siis taannoin valkoista massaa Kärkkäiseltä ohikulkumatkalla. Paketissa luki selkeällä kotomaan kielellä, että valkoinen ja vieressä white. Massan väri oli kuitenkin "pellava, joka on toisaalta ihan kaunis sävy", kuten eräs miespuolinen henkilö yritti tuota kuran väristä massaa hieman lempeämmin kuvailla.
Kovin vakavasta asiasta ei kuitenkaan ollut kyse. Varsinkin kun muistin, että olen jo vuosia jemmannut kaapissa pikkusta purkkia Tikkurilan helmiäismaalia, joka lienee johonkin ihan muuhun tarkoitukseen taannoin tarkoitettu. Näin pyöritimme tyttären kanssa ruman värisestä massasta pisaroita. Marjattaa hieman epäilytti, että tunnistaako moisia pökäleitä pisaroiksi lainkaaan ja tiedusteli asiaa nelivuotiaaltaan. "Mikä tämä on?" kysymys synnytti vastauksen: "Niitä vesiputoamisjuttuja". Näin tuli todistettua, että kyllä ne pisaraksi on tunnistettavissa!
Pisarat kuivuivat rauhakseen, jonka jälkeen ne dipattiin maaliin siiman avulla.
Olispa aika ihana semmonen kuusi, jossa olisi vain valot, ja joka olisi ihan täynnä kultaisia pisaroita! Ehkä ensi jouluna sitten.

12/17/2014

Joulukalenteri, luukku 17.
Kaakaolla kaamosta vastaan. Tämän päivän kalenteriluukku oli näin iltapäivään asti tyhjänä, mutta syykin oli hyvä; tärkeitä vieraita ja hyvää kaakaota. Ja kaakaota löytyy siis myös tämän päivän luukusta, kuten arvata saattaa!

Tämä on itseasiassa toinen kaakaopäivä peräjälkeen. Eilen kaarsimme oman nelivuotiaan ja erään pienen hoitolapsen kanssa kaupan kautta toverille kylään. Siinä määrin kuulosti perustiistailta tuon kuoman elo, että oli alettava kaakaon keittoon. Ja piristihän se! Lapset tosin kaipaavat sitä turvallista peruskaakaota, mutta aikuiseen makuun passaa oikeen hyvin vähän tujumpi versio. Ei jää makeahammasta kolottamaan!

Semmoseen asiaan tässä päädyin, että kun käyttää oikein hyvälaatuisen oloista kaakaota, niin tummastakaan ei tule kitkerää. Lisäksi kattilaan pitää tietenkin heittää reilusti oikeaa suklaata ja sulattaa se huolella kaakaon joukkoon. Punainen maito, kerma ja kaneli. Ihan kelpo keskiviikko.

Tämä joulukalenterin luukku muistuttaa siis: muista helliä itseäsi!
Kettukarkki SHOPin kanssa järjestetty hamam-pyyhearvonta on nyt suoritettu! Tällä kertaa arvontakone ilmoitti voittajaksi arvan numero 4:


Leena 
"Mukana :)"

Onnea voittajalle! Ilmoitatko osoitetietosi kotipalapeli (at) gmail.com, niin laitetaan postipoika taas liikenteeseen. Kiitos kaikille osallistuneille ja kommentteja jättäneille kauniista sanoista! Jokainen on luettu ja mieleen painettu.

12/16/2014

Joulukalenteri, luukku 16.
Luukku 16! Kohtahan on joulu! Näin heräsi tämäkin marjatta tajuamaan sen tosiasian, että partaveikon vierailuun ei tosiaan ole kuin se kahdeksan yötä aikaa. Niin juoksee päivät nopeaan tähänkin aikaan vuodesta.

Tästä kalenterin luukusta löytyy tämän joulukalenterin viimeinen arvonta. Moni mukava yritys lähti mukaan joululahjomaan teitä tovereita arvontojen muodossa, siitä kiitos vielä heille! Halusin kuitenkin myös itse olla kantamassa korteni kekoon tässä lahja-asiassa, noin niinkuin henkilökohtaisemman paketin muodossa. Niinpä päätin joskus marraskuussa, että rykäsempä kaulahuivin paketoitavaksi, aikaahan on vaikka kuinka!
No, sitten kävi niinkuin monesti käy. Aika juoksi liian nopeasti ja oli kaikenmoista muutakin tekemistä, kaulahuivi jäi aivan näin viime metreille. Mutta nyt se on valmis! Sitä on tehty pikkusen siellä täällä; lentokoneessa, hotellissa, kotokeinutuolissa, automatkalla ja niin se vain on, että valmista tulee, kun vaan jaksaa pysyä sinnikkäänä, vaikka miten laiskottaisi.
Jotta kukaan ei erehtyisi luulemaan, että marjatta rykäisee moisen kaulahuivin tuosta nuin vaan, niin haluan painottaa, että tuommonen ei tule tuosta nuin vaan! Kyllä siihen tarttee töitä tehdä ja näppejään krampata, mutta nyt kun se on valmis, niin ei voi tietenkään olla muuta kuin tyytyväinen. Kannatti!
(Pikku välihuomautuksena tähän väliin, että yritäppä siinä ottaa hyviä ja vakaita kuvia kättesi töistä, kun tämmönen karvavallu on kokoajan puskemassa pohkeeseen.)
Näin ollen tiivistettäköön, että tämän joulukalenterin viimeisestä arvontaluukusta paljastuu siis omin nakkisormin väännetty kaulahuivi. Vähän kyllä jänskättää tämmönen, että omia käsitöitään arpoo. Kaulahuivi on neutraalisti kaksivärinen, jotta se sopisi kenties mahdollisimman moneen makuun ja pituutta on sen verran, että sen saa solmittua solmuksi eteen, heitettyä reteästi olan taakse tai sitten sitä voi ihan vain roikutella kaulassa.

Arvonta! Kaulahuivin arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on tämän viikon torstain 18.12 keskiyöhön asti ja voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä. Hyvällä tuurilla huivi voi ehtiä jouluksi uudelle omistajalleen, tai sitten ei. Talvea on onneksi vielä joulun jälkeenkin, tai ehkä vasta sitten.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUNEILLE!

12/15/2014

Joulukalenteri, luukku 15.
Kyllä lapsella pitää maja olla. Tätä mieltä on ainakin tämän talon ekaluokkalainen, joka vonkui viikkotolkulla, että maamo pistäisi ompelukoneen laulamaan ja ompelisi tuon kaverin huoneeseen tiipiin. No tottahan jälkikasvun toivetta on kuunneltava ja ilomiellä majantekoon olisikin ryhdytty vaikka samantien, mutta kun ei ollut kangasta ja autokin oli tuolloin lasahtanut niin totaalisesti, että lopulta oli alettava luovaksi!
Varastosta löytyi kaksi taannoin Ikealta ostettua muutaman euron aluslakanaa. Materiaaliltaan tämä mainittu kangas on hyvinkin ohutta, mutta tähän tarkoitukseen sentään riittävän tukevaa. Pelkkä valkoinen maja on kuulemma tylsä, joten niin kaivettiin perunapussi ja kangasvärit esiin, ja alettiin painamaan!
Jaoimme kangaskaistaleet niin, että jokainen sai yhden, johon sai painaa tai maalata mitä vain, loput kaksi kaistaletta oli yhteisiä. Tiipiihin tulee siis yhteensä viisi kaistaletta, joista maja muodostuu. Ympyröistä tuli luovia ja kolmioista vähän sinnepäin, mutta se ei ole tärkeintä. Saatiinpa majaan kankaat omasta kaapista!
Värin kuivuttua se silitettiin kiinni kankaaseen, jonka jälkeen kaistaleet ommeltiin majaksi. Majan tukikepit ostettiin Mini Manista ja ne tulivat kustantamaan yhteensä 7,50 euroa, joten tämän majan kokonaishinnaksi tuli kankaineen päivineen noin kymmenisen euroa. Pikkusen on lerpattavan olosta tuo kangas, mutta ei se taskarin lukemiseen vaikuta! Koululainen itse on majaansa ja omaan kädenjälkeensä oikein tyytyväinen. Myös eräs pieni ja mustavalkoinen on vähän liiankin innoissaan majasta, sillä tuo meneväinen kuoma yrittää toisinaan kiivetä kangasta pitkin majan huipulle. Sanottasko näin, että siitähän ei maja ja sen tekijä välttämättä kauheasti tykkää!

Tämän päivän kalenterin luukussa siis tiipii muistutuksena siitä, että myös maja voi olla mukava joululahja! Toisena muistutuksena se, että perunapainantaa ei parane unohtaa, sillä kun voi painella ihan mitä vain. Kolmantena muistutuksena semmoinen, että muistakaamme, että tekeminen on yhtä tärkeää kuin lopputulos!
Kööpenhamina.
Itsenäisyyspäiväviikonloppua vietettiin kavereitten kanssa Tanskassa nyt kolmatta kertaa putkeen. Melkein perinne jo. Kamera vietti rauhalliset neljä päivää repussa hotellilla, joten ainoat todistusaineistot tuosta matkasta löytyy rakeisten puhelinkuvien muodossa Instagramista. 

Vettä satoi useampana päivänä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joulumieli syntyy onneksi litisevistä kengistä huolimatta monesta muustakin asiasta, erityisesti totaalisesta aivojen nollauksesta, nauramisesta ja hyvästä seurasta. 

Joku kumma tuossa kaupungissa vaan viehättää, kerta toisensa perään! Pienet kivijalkaputiikit, jouluvalot, havut, hunajamanteleitten tuoksu ja tivoli, joka jouluvalaistuksessaan pisti sanattomaksi jälleen kerran! Salmiakkipopcornit, vuoristorata-ajelu vesisateessa, maailman paras lakritsi-valkosuklaa ja ilmapallopilvi. Sanon sen nyt taas; menkää Kööpenhaminaan!