3/13/2015

Hylly ja siivoushullu.
Nyt on raivattu kuulkaa, ja raivataan edelleen! Sosiaalista mediaa ja lähipiiriäni seuranneena on todettava, että en suinkaan ole yksin tämän kevätsekoamisen kanssa ja sehän nyt varsinkin passaa. Ei tartte yksin vauhkota kirpparikasojen ja kierrätyspisteen äärellä.

Keittiöön on saatu hylly paikoilleen, kuten kuvista näkyy. Myös valaisin on saanut parinsa rinnalleen, joskin valaisimen polttimo oli ottanut postissa sen verran osumaa, että ei tuota enää valoa. Uusi polttimo on siis hankintalistalla, mutta onneksi ulkoa virtaa valoa tähän vuodenaikaan runsaasti ja pitkälle iltaa, hyvin pärjätään yhdenkin valaisimen voimin.

Tykkään siitä, miten melkoisen pienellä vaivalla keittiö sai ihan uuden ilmeen! Monesta pienestä asiasta syntyy yksi iso ja jo pienikin muutos nostattaa taas uutta raivaus- ja siivousintoa, kun ei kestä katsella uutta muutosta kyönäsessä seurassa. 

Keittiössä häärää eräs rastapäinen nelivuotias, joka sai vesirokossa kannettavakseen runsaasti isoja rakkuloita myös päänahkaan, mikä miellyttävä ajatus. Hiusharjan näkeminen on aiheuttanut paniikkikohtauksen ymmärrettävästä syystä, mutta eilen illalla tuokin takkupesä saatiin ojennukseen. Terveitten kirjoissa aletaan olemaan muutenkin, joten pienimuotoinen eristys ja sitä myöten iskenyt raivaushinku pitänee hetkeksi aikaa hyllyttää ja keskittyä nauttimaan auringosta ulkoilmassa.

Laatat odottavat vielä saumausta, kun täydellistä saumaväriä etsitään. Ajatuksena on, että väri olisi mahdollisimman samaa sävyä betoniseinän kanssa, jotta tuo seinän yläosa ikäänkuin valuisi laattojen saumoihin ja sitä myöten yhdistäisi seinän kaksi eri osaa yhdeksi. Siinä varsin yksinkertainen asia mahdollisimman monimutkaisesti kerrottuna. Tuo kuvassa näkyvä saumaväri alkaa itseasiassa olemaan jo aika lähellä sitä mitä haetaan ja luultavimmin siihen päädytään.
Loppuun vielä arkea ja aurinkoa olohuoneessa. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa itse kullekin!

3/10/2015

Kevät kotona.
Tykkään meidän olohuoneesta tällä hetkellä ihan kamalasti. Tuntuu, että se on nyt neljän vuoden jälkeen jotenkin "löytänyt itsensä" (eli ts. asioitten järjestelijä on tajunnut tilan luonteen). Tunteen takana on luultavasti huoneen uusi järjestys, joka rajaa olohuoneen käytävästä ja keittiöstä enemmän omaksi tilakseen.

Kodikkuuteen vaikuttaa selkeästi myös viherkasvit, joita on talossa tällä hetkellä huikeat neljä kappaletta (elossa ja jotakuinkin täysissä ruumiin voimissa olevat), joista pitkäikäisin taisi viettää jo ensimmäistä vuosipäiväänsä. Toisaalta uusin vihertävä ystävä, kuukausi sitten taloon muuttanut, on alkanut heittämään henkeään, vaikka miten yritän siirrellä sitä tilasta toiseen valon perässä ja vettäkin annan. Sepä siinä sitten, että liikaa vai liian vähän, kun mieluummin luovuttaa, kuin antaa elämänsä marjatan käsiin.

Alakerran takkahuoneeseen paistaa  päivän ensimmäinen aurinko, kun yö vaihtuu aamuksi. Takkahuone on kokemassa ihan pikkusta muodonmuutosta hieman turhasta huoneesta vierashuoneeksi. Putkiremontissa tuo huone sai koristeekseen ehdottomasti talon komeimmat putket! Tykkään siitä, miten karu kupari tuo muuten valkoiseen ja pliisuun huoneeseen mukavasti rouheutta. Pintaputket ei siis aina ole lainkaan huono juttu. 

3/09/2015

Terveisiä.
Tänään on ihan selkeästi täälläpäin kotomaata kevään ensimmäinen päivä, ainakin auringonpaisteesta ja yleisestä keväthehkutuksesta päätellen. Kyllä kelpaa ottaa ikkunan läpi aurinkoterapiaa, kun useamman yön itseään raapinut vesirokkopotilas tuhisee taustalla pois univelkojaan.

Keittiö on edelleen vaiheessa. Laattoja ei ole saumattu, valaisimen kaveria ei ole ripustettu, hylly odottaa tasolla pääsyä seinälle. Vessaremontti on edelleen vaiheessa, eli sitä ei ole aloitettu. Vessan aikatauluksi laitettiin leväperäisesti "talven aikana", joten kyllä sen suhteen on alettava ahkeroimaan, ettei mene kesätöiksi. Ja remonttiin ei meinaan tässä talossa kuluteta enää yhtäkään kesää, sen voin kertoa! Eli vessaremontin aika on ihan näillä näppäimillä. Koululaisen parvisänky on maalaamatta, seinä paklaamatta ja siistimättä ja tavarat huoneessa ihan yhtä levällään kuin pari viikkoa sitten. 

Kaikkeen tähän on hyvä syy ja nyt kerron miksi. Siksi, koska on lasketeltu ja lautailtu, hiihtolomailu pohjoisessa, oltu poron kyydissä ja syöty ranskalaisia. On ostettu ja saatu kukkia, nähty ystäviä, yökyläilty ja naurettu enemmän, kuin edelliseen puoleen vuoteen yhteensä. On kertakaikkiaan nautittu elämästä ja huomattu miten se kantaa. 

Elämä on ihmeellistä.

Pst. Ainiin, alunperin piti kirjoittaa nuista herttasista kaatimista, jotka parin päivän takainen pikainen Ikea-kierros tömäytti verkkokalvoille ja jotka päätin tarvivani, niin ankaraa raivausta kuin muuten talossa yritänkin harrastaa. Elämä on ihmeellistä ja korkki aina vain yhtä kaunista.

2/20/2015

Tiltahtanut tilli ja keittiön uudet laatat.
Pitkään on jo tehnyt mieli keksiä jotain uudistusta keittiöön. Toisaalta harmaa seinä viehättää edelleen ja on mukavan ajaton, mutta silti vaihtelunhimoissani päätin haluta koko seinään neliölaattaa tummalla saumalla. Koska meillä asuu eräs toinen järkevä ja idearikas henkilö, ehdotti hän pelkän seinän alaosan laatoittamista. Loistokas idea, näin teimme!

Pari iltaa sitten tuo pikkunen muodonmuutos sitten saatiin aluilleen ja laatat seinään. Marjattakin pääsi oikein laatoitushommiin ja vaikka pientä nurinaa olikin havaittavissa ammattilaisen puolelta, niin aion jatkaa harjoituksia! Yllättävän mukavaa puuhaa, eikä ihan niin vaikeaa kuitenkaan, kuin voisi kuvitella.

Keittiön ilme muuttui muutamalla laattarivillä ihan täysin! Tämä panostus tuli maksamaan laattojen osalta huikeat 10 euroa, joten kannatti. Laatat on vielä saumaamatta, kun oikean sävyinen saumaväri odottaa vielä kaupassa, mutta kaukaa kateltuna menee jo nyt ihan täydestä. Toinen kattovalaisin odottaa myös ripustamista kaapissa, sen lisäksi tiskialtaan vasemmalle puolelle seinälle on tulossa hylly. Kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee.

Tänään ei aurinko ole tekemässä taikojaan, joten on itse tartuttava puikkoihin; tehdään tästä hyvä päivä! Mukavaa perjantaita!

2/19/2015

Valoa.
Joka ikinen kevät herään huomaamaan saman asian: valo on tärkeää! Onhan se huvittavaa suorastaan, miten tuo asia tuntuu kevät toisensa perään yhtä uudelta ja erikoiselta ja huomiota pitää hokea ääneen päivästä toiseen. Kuitenkin, kun tässä nyt elämän kolmattakymmenettä kevättä vietetään, niin valon lisääntymisen ei luulisi enää olevan niin yllättävää. Vaan kun on! On aina yhtä häkellyttävää herätä huomaamaan se tosiasia, että kyllä täällä pohjolassa asuva kansalainen vaan käy talviaikaan kertakaikkiaan puoliteholla, vaikka miten talvesta nauttisi. Toki puhun tässä nyt ihan vain omasta ja oman talven jumittavan pääkoppani puolesta.

Tästä semihuteraa siltaa pitkin pääsemmekin aiheeseen kevätremppa. Kuten edellisissä postauksissa on ilmennyt, niin pientä muutosta on havaittavissa niin lastenhuoneessa kuin keittiössäkin. Myös olohuoneessa on aistittavissa muutoksen tuulia, kun huonekaluja on pyöritetty ympäriinsä ja uudet hyllyt ovat löytäneet paikkansa tapettiseinältä. Koululaisen huoneen parvisängyn alus odottaa paitsi sohvaa, niin myös pelikonsolia tykötarpeineen, joka tällä hetkellä olohuoneen hyllyssä majailee. 

Innolux ilahdutti olohuonetta valolla Ihanne-valaisimen* muodossa. Valaisin on Lisa Johansson-Papen sunnittelema ja varsinainen klassikko, eikä suotta! Valaisimen muoto on ajaton ja monenlaiseen tilaan sopiva, akryylinen sisäkupu heijastaa valoa kauniisti. Hetken aikaa mietimme valkoisen ja mustan välillä. Musta kuitenkin voitti ja se tuokin mukavasti särmää tuohon pliisusävyiseen ja hailakkaan olohuoneeseen. Lisäksi se on hyvä kaveri seinän tapetille. Kiitos siis, että saamme tänä keväänä nauttia lisääntyneestä valosta myös sisätiloissa!


* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

2/18/2015

Korkealla.
Siellä on jännä nukkua. Jostain syystä se ei enää näin aikuisena kuitenkaan aiheuta ihan niin suuria ilonpurkauksia, kuin tuossa noin 20 vuotta sitten. Tai no mikä siinä nukkuessa, kunhan ei kuikuile alas tai unohda sitä, että nukkuu korkealla.

Muistan, kun eräällä toverillani oli peruskouluaikaan parvisänky. Ai että, siellä olikin mukava maata yökylässä vieretyksin, lukea Aku Ankkaa (jonka lukemisessa tuo mainittu kuoma oli erityisen eläytyväistä sorttia) ja maata ketarat ojossa, jalkapohjat kattoa vasten. Niin on kuulkaa herttasia muistoja päässyt kertymään tuosta korkealla nukkumisesta, että en lainkaan ihmetellyt, kun oma lapsoseni alkoi hinkumaan parvisängyn perään tuossa joku tovi sitten.

Ekaluokkalainen alkaa olla kohtuullisen tarkka omasta tilastaan, ymmärrettävää kyllä. Voiko mikään sylettää niin pahasti, kuin se, että nuorempi sisarus tai  kylässä ollut pikkukersa on käynyt vaikkapa syömässä joulukalenteristasi salaa sisällön useammasta luukusta? Tai parhaassa tapauksessa vain osan siitä. Tai lähminyt tahmaisilla pikkukäpälillään hartaasti varjelemiasi barbeja ja rikkonut ankaralla työllä kasatun legolinnan? Kyllä mää sanon, että aivan meinaa niskavillat nousta pystyyn noita lapsuustraumoja muistellessa!

Näin ollen parven omistaja ja isänsä mittailivat ja tekivät eräänä iltana yhteisvoimin tuon hartaasti himoitun korkean sängyn. Seuraavana päivänä se kasattiin jännityksen vallitessa. Maaliahan se kaipaa, se taitaa jäädä meikämartan harteille. Sängyn alle on suunnitelmissa laverisohva, johon on kätevästi jo vanhasta sohvasta olemassa sisätyynyt, nekin tarttee vaan päällystää. Huone on siis kesken niin sängyn kuin sohvankin osalta, jonka lisäksi huoneessa vallitsee suoranainen kaaos, kun kaikki ylimääräinen tavara on tungettu yhteen nurkkaan odottamaan. Mutta hyvin nukuttaa kuulema jo nyt, sehän se on pääasia.

2/17/2015

Ihanne.
Kasvojenkohotusta olohuoneeseen, sitä on täälläpäin ollut ilmassa. Suoraan sanottuna on syyhyttänyt melko pahasti alkaa tapetinpoistohommiin, mutta toistaiseksi tunne on jossain määrin onnistuttu nujertamaan ihan vain huonekalurallilla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että olkapäällä istuu edelleen pikkunen kaveri, joka tasaisin väliajoin huutelee korvaan: "Tee se! Pistä Ruutukaava matalaksi!" 

Ruutukaava on nyt komeillut olohuoneen seinässä melkolailla neljä vuotta. Edelleen se on kovasti mieleinen, mutta silti, vaihtelu virkistää. Ei tämä nyt elämän suurimpiin ongelmakohtiin kuulu, tämä seinän kohtalo, mutta joskus joutuu tämmönen äkkipikanen ja kaikkitänneheti-ihminen näemmä oikein puntaroimaan tällaistakin tapettiasiaa. Ja hyvä niin, useamminkin pitäisi ehkä ajatella kaksi kertaa, eikä vain heti hönkäistä tekemään. Vaikka toisaalta, hyvät puolet siinä äkki-innostumisessakin on, tuleepahan tehtyä asioita, eikä vain jappastua.

Seinän kanssa kylläkin oikein hyvin yhteen soppii Innoluxilta saatu Ihanne-valaisin*, joka kuvissa vielä majailee juuri postin tuomana laatikossaan. Olohuone on ollut ilman kattovalaisinta jo useamman vuoden ajan ja erityisesti talviaikaan huoneen hämäryys on herättänyt kevyttä ärsytystä, kun pienen seinävalaisimen valo ei ole kovinkaan kauas yltänyt. Ilmeisesti ei ole kuitenkaan ärsyttänyt tarpeeksi, kun asialle ei ole tehty mitään. Nyt olen kuitenkin kovin iloinen, että valoa piisaa. Niin sisällä, kuin ulkonakin.


*Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

2/16/2015

Ystävänpäivä.
No, sehän oli ja meni, vähän kuin huomaamatta oikeastaan. Jo pidemmän aikaa olen potenut melkoisen huonoa omaatuntoa siitä, että muistanko ystäviäni tarpeeksi? Muistanko sanoa, näyttää ja olla niin, että he tietävät olevansa tärkeitä? Että ystävyytemme olisi sellaista, että kumpikin saisi, eikä vain toinen. Että yhdessä vietetty aika antaisi, eikä ottaisi.

Toisaalta, ei ystävyydestä voi mitään yleisiä sääntöjä kirjata. Parhaimmillaanhan se on sitä, että voi vaikka maata reporankana sanomatta mitään, tai sitten suoltaa suustaan tunti tolkulla kaikkea sisäänsä kertynyttä kuonaa. Tietäen, että toinen on ja pysyy siinä. Kuuntelee vain, ei edes välttämättä sano mitään. Ja tietää myös, että ei tarvitsekaan sanoa. Tai jos sanoo, niin sen ei tarvitse olla mitään järkevää

Ystävänpäivän vietimme laskettelurinteessä märän loskan piiskatessa hartioita. Illan istuin ystävän luona kahvipöydässä, söin sitruunapiirasta, läksin kotiin Jalpaikka olkapäällä, ystävänpäivälahjaksi saatu kaulakoru kaulassa roikkuen. Itse vein mukanani ulkoilun uuvuttaman pääkopan ja keskiraskaasti valittavan mielen. Vastakahvittelua odotellessa toivon, että tuo mainittu kuoma keräisi sisäänsä mahdollisimman runsaasti vuodatusta odottavaa matskua, jotka voi sitten kahvittelun lomassa kaataa meikämartan niskaan oikein urakalla! Vuoroin vieraissa.

Jalpaikka-matto on ystäväni Susannan suunnittelema, laajalti tunnettu ja runsaasti täysin ansaittua huomiota ja kehuja saanut. Tämä herttaisa matto päätyi meille, kun maton alkuperäisen omistajan perheessä alkoi esiintymään silmämunien kuivumista. Se ei tietenkään käy päinsä, sillä näin sorjan maton tulee aiheuttaa kuivumisen sijaan silkkaa silmän kirkastumista! Allergia ei ole mukava asia, joten näin kätevästi matto päätyi varastosta tämän talon olohuonetta koristamaan ja saimme vihdoin kärrätä aiemman pölynkerääjämaton vähemmän pölyttävään paikkaan tehtäväänsä suorittamaan. 

Aurinkoista alkanutta viikkoa ja hyvää ystävänpäivää!