.

7/28/2014

Kuvat Jyväskylän Asuntomessuilta, Viherperheen kodista

Pikainen messulippuarvonta on nyt sulkeutunut ja voittaja arvottu.

Messuliput lähtevät arvalle numero 33, jonka takaa löytyy

Blogger Kaisa E 
"Mukana arvonnassa!"

Onnettaren suosikki laittakoon osoitetietonsa tulemaan osoitteeseen kotipalapeli ( at ) gmail . com, niin laitetaan liput matkaan. Onnea voittajalle ja mukavia messuja!

Arvonta järjestetty yhteistyössä StyleRoomin ja Meidän Talon kanssa

7/27/2014

Rantapöllönä.
Tässä on viime aikoina vietetty aikaa vedessä, kuten varmasti moni muukin helteisen heinäkuun nuupauttama kansalainen. Oikeastaan on melkoista typeryyttä nostaa heti alkulauselmissa pinnalle auringon huonot puolet, koska ekana pitäisi tietenkin sanoa, että helle on ihanaa! Koska se on. Tällä kylällä rantoja riittää ja vaihtelu virkistää. Meikämartalle kasvoi jo lapsena räpylät jalkoihin ahkerasta uimisesta ja täytyy todeta, että edelleen pari tuntia vedessä putkeen ei tunnu missään. Vasta sitten noustaan, kun sormet ja varpaat on kunnolla mummoina.

Tänään tapahtui sen verran legendaarinen tapahtuma, että rannalle oli otettava ensimmäistä kertaa tänä kesänä oikein kamera mukaan. Armas sisareni pyysi jälkikasvun luokseen päivää viettämään. +31 - astetta varjossa takasi sen, että tämä päivä oli parisuhdelaatuaikaa veden äärellä ja remontoimiseen jumiin jäänyt perheenpääkin saatiin houkuteltua rannalle päiväsaikaan. Yleensä tuo kaveri on meinaan mukana vain iltauinneilla kymmenen maissa, sitä ennen ei malta lähteä. Ja hyvä niin, sillä remontti on edennyt huiman harppauksen parissa viikossa! Kiitos siitä helteessä ahkeroijalle.

Kuvissa poseeraa eilinen kirpputorilöytö, pinkki Pirput parput-verho, joka tänään sai toimittaa rantapeiton virkaa. Nyt ei muuta kuin kylmään suihkuun, tuuletin täysille ja nahkeita kesäunia kohti!

7/26/2014

Fimohimoa.
Sitä on ilmassa edelleen! On väännettyä magneettia ja korua jos monenmoista. Fimo himottaa kuitenkin edelleen niin pahasti, että on testattava kaikkea vastaantulevaa metallista ja puista, joka vain suinkin massan kanssa yhteen passaa.

Eräänä iltana kokoonnuimme toverin luokse, täräytimme takamukset lattialle, jalat haralleen ja leivinpaperin rapisemaan. On todettua nimittäin, että leivinpaperin päällä kun tuota massaa työstää, niin kaikenmaailman karvat ja muu nöyhtä ei ilmaannu niin suurissa määrin valmiin tuotoksen pinnalle. Toinen järkeväksi huomattu asia on, että tuotos kannattaa vasta uunista ottamisen jälkeen leikata oikeaan muotoonsa, mikäli haluaa leikkuupinnoista teräväreunaiset.

Synttärivieraana ollut tulevan koululaisen ihana kummitäti ja ystäväni suostui korumalliksi. Samalla vaihdettiin kätevästi käsityö käsityöhön; korut hartiahierontaan. Sopii mulle!

7/25/2014

Länttiliina synttäripöydässä.
Muutama ilta sitten löysin kodinhoitohuoneesta pari navetan vintiltä pelastettua pitsireunaista lakanaa. Tuleva koululainen vietti 7-vuotisjuhliaan, eikä hirviö-teemaa toivoneelle poitsulle voinut tietenkään hempukkaa kukkaliinaa pöytään rykäistä, oli keksittävä jotain muuta.

Eipähän siinä sitten, kun pitsilakanat tangon päälle roikkumaan, pensseli käteen ja räiskimään! Olipa muuten terapeuttista puuhaa. Oli otettava tiukka ote itteä niskasta, että sai lopetettua ajoissa, eikä koko valkoinen peittynyt ihan kokonaan mustaan.

Toiseen lakanaan maalattiin leveällä pensselillä ensin viivoja sinne, tänne ja tonne, jonka jälkeen räiskeitä päälle reilulla kädellä. Samaisella idealla siis, jolla maalattiin aiemmin tyttärelle kesäleninki. Kangas ommeltiin pussukoiksi, jotka saivat palvella tarjoiluastioina pöydässä, mutta saavat muuntautua koululaisen huoneen säilytysratkaisuiksi juhlien jälkeen. 

Lakanoita maalatessani katseli toveri vierestä, kunnes yhtäkkiä hyppäsi pois keltaisista shortseistaan, otti pensselin käteen, räiski pöksyihin ihan uuden elämän ja ripusti ne männyn oksalla kuivumaan! Tuli muuten hienot, ja ihan takuuvarmasti uniikit.
Heinäkuun helteisten öiden piinaama, uneton messulähettiläs tässä terve!

StyleRoomin ja Meidän Talo-lehden kutsumana pääsin tutustumaan Jyväskylän Asuntomessuihin messulähettilään roolissa. Tehtävänäni oli pähkäillä omat suosikkini viidestä eri teemasta: keittiö, lapsiperheen koti, kylpyhuone, talon pohjaratkaisu ja talon ulkoasu. 

Kuvissa yllä muutama otos kohteista, jotka valikoituivat suosikkilistalle. Tarkemmin noihin viiteen teemaan pääsee tutustumaan Meidän Talon-asuntomessusivuilla, josta löytyy myös toisten messulähettiläiden suosikit sekä muuta messuasiaa.

Pika-arvonta! Yhteistyössä StyleRoomin ja Meidän Talon kanssa arvotaan asuntomessuliput kahdelle! Osallistua voit jättämällä viestin tämän postauksen kommenttilaatikkoon tulevan viikonlopun aikana. Osallistumisaikaa on siis sunnuntain 27.7 iltaan saakka. Messuliput arvotaan ja voittaja julkistetaan seuraavana päivänä.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetään yhteistyössä StyleRoomin ja Meidän Talon kanssa

7/22/2014

Kuvat: Ferm Living

Tänään on ilmassa lämmintä sellaiset maukkaat +28-astetta. On kesä ja heinäkuu ja kyllä vaan kelepaa! Lipsahdin silti sähköpostia selatessani Ferm Livingin kuvakansioihin ja melkoisen jouluisiin tunnelmiin. Tuo mainittu yritys kyllä onnistuu kerta toisensa perään luomaan yksinkertaista, ajan hermoilla olevaa, silti ajatonta, mutta hauskaa! Juuri sellaista, joka tähän marjattaan kolahtaa aika totaalisesti.

Aivan ehdottomiksi lempituotteiksi nousi samantien nuo täplikkäät, pilkulliset, räiskeiset, mitä nyt ovatkaan. Ja sitä paitsi tuli aika älyttömän varma tunne siitä, että meikämartan fiilistelyväri taitaa tässä taloudessa olla tulevana jouluna farkunsininen, havun vihreää unohtamatta. 

Nyt on kuitenkin lopetettava sen tosiasian väistely, että on ihan pakko lähteä terassia petsaamaan. Onneksi jouluun on kuitenkin vielä aikaa. Sitä ennen: Ollos kesä ainainen!

7/21/2014

Kesällä kerran
Kukkia pitäisi muistaa kastella ahkerammin, uhkaavat kuukahtaa käsiin helteessä. Nurmikon leikkaaminen käy hikijumpasta mäkisessä pihassa. Kuvien perusteella voisi äkkiseltään päätellä, että perheen jälkikasvu hoitaa nuo edellämainitut toimet ja aikuiset senkuin istuvat takamuksellaan korituolissa. Totuus on tietenkin toinen, kuten varmasti arvaattekin. Fakta kun kuitenkin vain on se, että aikuisen kukan kastelu tai nurmen leikkuu ei välttämättä näytä kovinkaan sympaattiselta. Siinä hikipurot solisee ja kauneus on todellakin katsojan silmässä.

Ruohonleikkuri on muuten kuvassa käytössä ja kolmannella sukupolvella! Kestävä vempele. Ei tartte turhia nykiä kun hyrähtää käyntiin suorastaan ajatuksen voimalla. Puolimetristä heinikkoakin pisti matalaksi valittamatta. Se oli silloin ennen vanhaan kun tuo masiina tehtiin. Silloin, kun kaikki oli paremmin tässä maailmassa. Hiihdettiin kouluun kesät talvet, eikä naristu turhista. Niin.

Ostin Kööpenhaminasta mustavalkoisen pannunalusen. Materiaaliltaan tuo kaveri on semmosta laatantapasta, en nyt tähän hätään keksi mitään virallista nimitystä. Astuimme kaupasta ulos, niin samassa laattakaveri pusseineen tippui maahan ja levisi kymmeneen osaan. Onneksi on erikeepperiä, eikä sitä kauempaa edes huomaa.